Yleistä hautajaisten järjestämisestä

Ohjeita omaiselle

Suruvalittelut menetyksestänne. Olemme koonneet avuksenne ohjeita ja perustietoja hautaamis-  ja hautajaisjärjestelyihin. Annamme mielellämme lisätietoja kaikista käytännön järjestelyistä.

Oikeus valita hautaustoimisto

Omaisella on oikeus valita haluamansa hautaustoimisto hoitamaan tilaajan ja kuolinpesän määrittämää toimeksiantoa. Yleinen periaate, maksaja päättää, pätee hautaustoimistoissakin. Viranomaisen tai hoitolaitoksen mahdollisesti järjestämä ja tilaama vainajakuljetus ei ole este hautaustoimiston vapaalle valinnalle.

Kuoleman toteaminen

Henkilön kuolema tulisi todeta ja dokumentoida viivytyksettä. Kuoleman todennut lääkäri, terveydenhuoltoyksikkö tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on velvollinen viipymättä ilmoittamaan tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmään (Valtioneuvoston asetus 1253/2018).

Kuolemansyyn selvittäminen

Henkilön ollessa kiinteässä hoitosuhteessa hoitolaitoksessa tai siirrettynä kotihoitoon kuolinsyyn selvittämisestä päättää laitoksen ylilääkäri tai vastaava lääkäri. Yleensä päätöksen tekee hoitava lääkäri. Mikäli henkilöllä on jokin kuolemaan johtava vakava sairaus, erillistä kuolinsyyn selvitystä ei yleensä tehdä vaan hoitava lääkäri pystyy laatimaan kuolintodistuksen ja hautausluvan.

Jossain tapauksissa hoitolaitoksen lääkäri toivoo lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamista diagnoosin vahvistamiseksi. Lääketieteellistä ruumiinavausta varten lääkärin on pyydettävä lupa omaisilta ruumiinavauksen suorittamiseksi.

Mikäli henkilö kuolee kiinteän hoitosuhteen ulkopuolella, suoritetaan viranomaisten toimesta lakiin perustuva kuolemansyyn selvitys (Laki kuolemansyyn selvittämisestä 459/1973).

Kuolemansyyn selvittämiseksi tarvittavien vainajakuljetuksen kustannuksista vastaa hoitolaitos tai viranomainen. Viranomaisen tai hoitolaitoksen mahdollisesti järjestämä ja tilaama vainajakuljetus ei ole este hautaustoimiston vapaalle valinnalle.

Hautauslupa

Hautauslupa on todistus kuolemasta ja siitä, ettei mikään toimenpide estä kuolleen henkilön hautaamista. Henkilön kuoltua hautauslupa laaditaan viivytyksettä siinä hoitolaitoksessa, jossa henkilö on viimeksi ollut hoidettavana tai sen laatii lääketieteellisen ruumiinavauksen tilaaja. Mikäli kyseessä on lakiin perustuva kuolemansyyn selvitys (oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus) hautausluvan laatii oikeuslääkäri ruumiinavauksen tehneessä yksikössä.

Terveydenhuollon yksikkö tai muu vainajia säilyttävä taho ei saa luovuttaa vainajaa haudattavaksi ennen kuin hautauslupa on laadittu. Hautauslupa tulee esittää vainajaa noudettaessa.

Vainajaa ei myöskään saa vastaanottaa seurakuntaan ilman hautauslupaa (Kirkkohallituksen yleiskirje 21/2018). Hautauslupa tulee esittää viimeistään vainajaa tuotaessa seurakuntaan.

Ruumiinavaus vaikuttaa oleellisesti hautajaisjärjestelyjen aikataulujen suunnitteluun. Ruumiinavauksia suoritetaan keskitetysti isoissa hoitolaitoksissa viranomaisten määrittelemässä kiireellisyysjärjestyksessä tai resurssien mukaan. Ennen siunaustilaisuuden varaamista on hyvä varmistaa ruumiinavauksen ja siihen liittyvien vainajakuljetusten aikataulut.

Varsinainen kuolintodistus on erillinen, salassa pidettävä asiakirja eikä sitä tarvita hautauksen tai perunkirjoituksen järjestämiseksi.

Kuolemasta ilmoittaminen

Omaisen poismenosta tulisi ilmoittaa kaikille läheisille ihmisille. Tieto kuolemasta on tarpeellinen myös mm. työpaikalle, hoitokodille ja taloyhtiölle.

Tieto kuolemasta edellytetään kirjattavan väestötietojärjestelmään viivytyksettä. Tätä kautta tiedon saavat mm. suomalaiset pankit, KELA ja vakuutusyhtiöt.

Lisäkulujen välttämiseksi kuolemasta kannattaa ilmoittaa mahdollisimman nopeasti niille tahoille, jotka eivät saa tietoa väestötietojärjestelmästä tai saavat tiedon viiveellä. Kuolemasta ilmoittaminen säästää usein ylimääräisiltä kuluilta ja etuisuuksien takaisinperinnältä. Tällaisia tahoja ovat mm sanomalehdet, puhelinoperaattorit, energiayhtiöt, kotihoitopalvelut ja taloyhtiöt.

Hautajaisten kustannukset

Hautajaisten ja hautaamisen kustannukset koostuvat hautaustoimiston, seurakunnan ja muistotilaisuuden kustannuksista. Hautaustoimiston kustannukset muodostuvat tilatuista tuotteista ja palveluista kuten arkku, uurna, vainajakuljetukset, hautajaiskukat, muistotilaisuuden tarjottavat sekä hautakivi tai hautakivityöt.

Seurakunnan kustannukset kattavat yleensä siunaus- ja muistotilaisuuden tilavuokran, arkkuhaudan avaamisen ja peiton, hautapaikan lunastuksen tai sen jatkamisen sekä tuhkauksen.

Hautaamis-, hautajais- ja perunkirjoituskulut maksetaan ensisijaisesti vainajan varoista ja ne merkitään perukirjassa vähennyksiin. Hautajaisjärjestelyiden tilaaja on kuitenkin lain mukaan henkilökohtaisesti vastuussa tilauksesta yhdessä kuolinpesän kanssa (Perintökaari 21 luku, 4§). Tilaajan velvollisuus on huolehtia hautauslaskujen maksamisesta ajallaan laskujen erääntyessä (Perintökaari 21 luku, 1§). Mikäli on tiedossa, ettei vainajalla ole varallisuutta, kannattaa jo ennen hautaustilauksen tekemistä ottaa yhteyttä vainajan viimeisen kotikunnan sosiaalitoimeen

Hautajaisjärjestelyt

Hautajaisjärjestelyt voidaan aloittaa jo ennen kuin hautauslupa on kirjoitettu. Yleensä ensimmäisenä pohdittavaksi tulee siunaustilaisuuden ajankohta ja paikka. Siunaustilaisuuden ajankohta on riippuvainen seurakunnan tilojen varaustilanteesta ja saattaa siirtyä useampia viikkoja eteenpäin toivotusta ajankohdasta. Uudistettujen hautauslupa-käytäntöjen takia myös vainajakuljetusjärjestelyt vaativat aiempaa enemmän ennakkosuunnittelua.

Hautausjärjestelyistä vastaavat yleensä omaiset ja kuolinpesän jäsenet. Mikäli omaisia ei ole tai he ilmaisevat haluttomuutensa, hautajaisjärjestelyt voi hoitaa myös muu vainajalle läheinen henkilö tai avioliitonomaisessa suhteessa samassa taloudessa kuolinhetkellä asunut henkilö.

Hautausjärjestelyissä tulisi ensisijaisesti noudattaa vainajan mahdollisia toiveita, mikäli ne ovat olosuhteet huomioiden toteutettavissa. Muussa tapauksessa hautajaisjärjestelyistä voivat päättää hautausjärjestelyitä tekevät henkilöt parhaan kykynsä mukana.

Hautaustapa

Hautaustapa voi olla arkkuhautaus tai tuhkaus. Vainajat haudataan tai tuhkataan aina arkussa. Tästä syystä arkun valinta on tärkeä osa hautajaisjärjestelyjä.

Arkkuhautausta varten tarvitaan arkkuhautapaikka. Arkkuhaudat sijaitsevat seurakuntien hallinnoimilla hautausmailla. Arkkuhaudan paikkaa pohdittaessa on hyvä ottaa huomioon vainajan kotipaikkakunta, rekisteriviranomainen ja mahdolliset sukuhaudat. Kotipaikkakunta ja rekisteriviranomainen vaikuttavat hautapaikan hintaan.

Uuden hautapaikan lunastaminen tapahtuu seurakunnan toimistossa. Hauta tulee olla lunastettu ainakin Hautaustoimilain määrittelemäksi suoja-ajaksi, joka on yleensä vähintään 20 vuotta tai seurakuntakohtaisesti enemmän. Mikäli vainajan lähisukulaisella on aiemmin lunastettu hautapaikka, voidaan vainaja tietyin edellytyksin haudata samaan hautaan lunastamalla ainoastaan tarvittava lunastusajanpidennys.

Hautapaikalle asetetaan yleensä hautakivi. Uuden haudan hautakivi tilataan usein hautauksen jälkeen hautaustoimistojen kautta kiviliikkeeltä ja asennetaan haudalle seurakunnan ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti. Haudalla jo olevaan hautakiveen voidaan useassa tapauksessa lisätä tietoja, kun hautaan haudataan uusi vainaja.

Arkkuhautauksessa hautakivi on siirrettävä pois haudalta viimeistään siunausta ja hautausta edeltävällä viikolla. Kivensiirrosta sovitaan yleensä hautajaisjärjestelyjen yhteydessä.

Tuhkaus tapahtuu krematoriossa. Turunseudun lähin krematorio sijaitsee Turussa, Pyhän Ristin kappelin yhteydessä. Tuhka voidaan laskea uurnassa erilliseen uurnahautaan, olemassa olevaan arkkuhautaan tai ilman uurnaa mm. tunnuksettomaan muistolehtoon (käytännöt vaihtelevat seurakunnittain).

Tuhka on myös mahdollista sijoittaa yksityiselle maa- tai vesialueelle. Tällöin hautapaikkaa ei saa merkitä millään tavalla. Turun kaupungilla on tiettyjä merkittyjä alueita, joihin vainajan tuhka voidaan laskea. Muiden yksityisten sijoituspaikkojen osalta krematorio vaatii kirjallisen selvityksen sijainnista sekä alueen omistajien kirjallisen suostumuksen tuhkansijoittamisesta omistamalleen alueelle.

Siunaustilaisuus, saattohetki, ei tilaisuutta

Kirkkojen ja siunauskappeleiden varaustilanteesta johtuen siunaus sijoittuu yleensä noin kolmen viikon päähän kuolemasta. Perjantain ja lauantain siunausajat ovat suosituimpia, näiden osalta vapaata siunausaikaa voi joutua odottamaan. Seurakuntakohtaisesti siunauspäivä voi olla myös muina arkipäivinä. Siunaustilaisuuden kulusta ja sisällöstä sovitaan siunauksen toimittajan kanssa. Siunaustilaisuus on samanlainen arkkuhautauksessa ja tuhkaamisessa, hautaustavasta riippumaton.

Ennen siunausta jäähyväisten jättöön voidaan järjestää erillinen saattohetki seurakunnassa tai hoitolaitoksessa. Saattohetki on lähiomaisten hiljainen rauhoittuminen poisnukkuneen läheisen arkun vierellä. Tilaisuudessa ei yleensä ole pappia tai kanttoria.

Siunaustilaisuuden jälkeen pidetään perinteisesti muistotilaisuus, missä yhteisesti muistellaan vainajaa ja hänen elämäänsä. Muistotilaisuuden pitopaikkana voi olla seurakunnan tila, ravintola tai vainajan koti.

Myös seurakuntaan kuulumattomille vainajille järjestään jäähyväis- ja muistotilaisuuksia. Mutta vainaja voidaan haudata tai tuhkata myös ilman edeltävää tilaisuutta. Tuhkausta varten hautausjärjestelyistä vastaavan henkilön tulee tällöin allekirjoittaa tuhkaustoimeksianto.

Seurakuntaan kuuluvaa vainajaa ei voida haudata tai tuhkata ilman edeltävää tilaisuutta, Piispainkokouksen päätös (toukokuu 2018) perustuu kristinuskon oppiin ylösnousemuksesta. Seurakunnan jäsenyys katsotaan vakaumukselliseksi kannanotoksi, jota seurakunnan tulee noudattaa myös hautajaisjärjestelyissä. Poikkeuksia päätökseen voidaan tehdä painavista syistä, jolloin vainaja voidaan siunata tuhkauksen jälkeen uurnassa. Päätöksen tekee vainajan viimeisen seurakunnan kirkkoherra.

Perunkirjoitus

Kuoleman jälkeen kaikista Suomessa asuneista ja kuolleista henkilöistä on toimitettava perunkirjoitus ja laadittava perukirja. Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolinpäivästä. Perunkirjoituksesta laadittava perukirja toimitetaan kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta verohallinnolle perintöverojen määräämistä varten.

Henkilön kuoltua hänen oikeutensa ja velvollisuutensa siirtyvät kuolinpesälle. Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleistestamentin saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Perunkirjoituksen tarkoituksena on selvittää kuolinpesän osakkaat sekä kuolinpesän tila luetteloimalla vainajan ja hänen puolisonsa varat ja velat perinnönjakoa varten. Perillisten selvittämiseksi tarvitaan heistä virkatodistukset sekä vainajasta sukuselvitys, katkeamaton virkatodistusketju 15 ikävuodesta alkaen. Virkatodistukset tilataan maistraatista, kirkkoherranvirastosta tai seurakuntien keskusrekisteristä. Varallisuus- ja velkatiedot ilmenevät pankkien asiakkuusilmoituksista ja saldotodistuksista sekä kiinteistöjen osalta isännöitsijätodistuksista ja kiinteistöveroilmoituksista.

Perunkirjoituksen järjestää se, joka tuntee parhaiten vainajan varallisuustilanteen, yleensä puoliso tai lapsi. Perukirjan voi laatia itse tai sen voi teettää pankissa, lakitoimistossa, oikeusaputoimistossa tai hautaustoimistossa. Perukirja pitää tehdä aina, myös vaikka vainajalta ei olisi jäänyt omaisuutta.

Perukirjan pohja-aineistojen koontiin, erityisesti virkatodistusten hankkimiseen saattaa kulua runsaasti aikaa, joten perunkirjoituksen valmistelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.